Satanismin filosofiaa

Satanismi on individualistinen uskonto ja filosofia, jonka Anton Szandor LaVey määritteli 1960-luvulla Yhdysvalloissa. Hänen pääteoksensa, The Satanic Bible, esittelee saatanallisen elämäntavan perusteet, jotka ovat synteesi LaVeyn omista kokemuksista ja ajatuksista sekä erilaisista satanismia edeltävistä filosofioista ja muodostavat uuden kokonaisuuden: satanismin.

LaVey näki omien sanojensa mukaan tarpeen elämänkatsomukselle, joka hyväksyisi ihmisen sellaisena kuin hän todella on. Kaikki tavanomaiset uskonnot vaativat ihmistä muuttumaan vaikka väkisin ja kieltävät hänen todellisen luontonsa. Satanismi arvostaa ihmisen lihallisuutta ja näkee elämän tässä ja nyt ainoana todellisuutena. LaVeyn eri kulttuurien lähteistä syntetisoima filosofia on hyvin lähellä biologista maailmankatsomusta: ihminen nähdään eläimenä muiden eläinten joukossa. Satanismi ei myöskään sisällä uskoon pohjautuvaa näkemystä elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen.

Satanismi on kaukana kristillisen kirkon ja sensaatiohakuisten journalistien paljon puhumasta saatananpalvonnasta, joka on puolestaan perua kristillisestä demonologiasta ja kauhuelokuvien synkästä maalailusta. Saatana on satanistille metafora, joka edustaa häntä, hänen ajatusmaailmaansa ja hänen elämäntapaansa. Saatana ei ole mikään elävä olento tai jumala, vaan saatanallisten julkilausumien mukainen kielikuva; symbolinen nimitys luonnon voimille ja ihmisen perimmäiselle olemukselle. Satanisti ei "palvo" Saatanaa, vaan näkee, että ihminen on itse keksinyt kaikki jumalat ja uskonnot. Saatana on näin ollen satanistille vapauden, aistillisuuden, älykkyyden ja kaiken kehityksen arkkityyppi.

Satanismi on avoimen elitistinen filosofia. Se painottaa erityisesti luovuutta, älykkyyttä, voimaa ja yksilöllisyyttä. Luonnollisuuteen ja nautintoihin pyrkivä filosofia ei ole kuitenkaan kaiken moraalin hylkäämistä. Useimmat satanistit ovat itse asiassa hyvin kohteliaita ja mukavia ihmisiä. LaVey, sekä useat nykyajan satanistit, kirjoittavat myös lain ja järjestyksen puolesta eikä minkäänlainen lainvastainen toiminta kuulu satanismiin.

Satanismin filosofiassa on myös osana magia. Skeptikolle tämä on ehkä vaikein asia muuten niin realiteetteja painottavan filosofian opeissa. LaVeyn mukaan ihminen tarvitsee myös fantasiaa, siirtymisriittejä ja vastaavia seremonioita. Satanismin "magia" ja "satanistiset rituaalit" ovat ennen kaikkea psykodraamaa sekä itsen ja ympäristön säätelyä, jonka avulla ihminen voi symbolisten tekojen välityksellä toteuttaa itseään; purkaa aggressioita tai nostaa esiin myönteisiä, positiivisia ominaisuuksiaan, joita arjen elämässä voi sitten hyödyntää.

Satanismin on sanottu olevan ei-hengellinen uskonto ja totalitaarinen vapauden ja individualismin doktriini. Sen filosofia sisältää kyynistä romantiikkaa, film noir-elokuvista tuttua estetiikkaa sekä mustaan huumoriin verhottua elämäniloa. Kyseenalaistaminen on osa satanismia samoin kuin rehellisyys itselleen. Itsekritiikki ja peiliin katsominen ovat olennaisia asioita itsensä parantamisen ja hyväksymisen kannalta. Älä usko kaikkea mitä luet, vaan tutki. Satanismi on oppimisen ja opiskelun, EI sokean uskon, filosofia.

Kuka tahansa ei ole satanisti, eikä kenestäkään voi tulla satanistia. Joko olet, tai et ole. Satanistit syntyvät, heitä ei tehdä. Ketään ei voida käännyttää satanismiin, emmekä harrasta lähetystyötä. Satanismi ei ole lähetysuskonto, vaikka tarjoamme informaatiota ja yhteystietoja. Satanistinen kirjallisuus on vapaasti kenen tahansa luettavissa, tai jätettävissä lukematta. Se on valintakysymys.

Kukaan ei väitä, että ollaksesi satanisti, sinun olisi kuuluttava Saatanan Kirkkoon. Jos elät Saatanallisen raamatun määrittelemän elämäntavan mukaisesti, olet satanisti, kutsuit itseäsi sellaiseksi, tai et. Samoin myös ennen Saatanan Kirkkoa ja LaVeyta satanisteja on ollut (ns. de facto-satanistit), vaikka vasta LaVey määritteli filosofian toimivaksi ja koherentiksi kokonaisuudeksi.

Takaisin etusivulle